Kategori: Okategoriserade

Finnairin koneen turbiinit käynnistyvät Helsinki-Vantaan lentokentällä räntäsateen piiskatessa koneen runkoa. Olen lukenut uutiset siitä, että perillä Lissabonissa minua vastassa on kaikkien aikojen lämpöennätys! Oikea helleaalto, joka huipentui yli 40 asteen kuumuuteen. Tämä kontrasti kuvaa hyvin sitä, miksi seksologia on yksi tärkeimmistä tieteistä ymmärtää ihmisyyttä ja tuoda se osaksi kokonaisvaltaista terveyttä. 

Matka vei minut kuumana sykkivään Lissaboniin puhumaan ja kohtaamaan uusinta tietoa ja tiedettä seksuaalisuudesta. Sukelsin syvälle sään lailla tulikuumaan aiheeseen, joka on edelleen tämän päivän maailmassa edelleen usein väärin ymmärrettyä. 

Tässä maailmassa oma syvin herkkä seksologinen sisimpäni sai tunnustusta, kun kuuntelin kongressin kultamitaliluennon. Norjalainen Elsa Almås, seksologi ja opettaja, palkittiin EFS:n kultamitalilla tunnustukseksi pitkäjänteisestä työstä seksologian alalla. Almåsissa on jotain vuonojen kaltaista. Hän on valmis menemään syvälle ja on kasvanut kovassa paineessa, kestäen jopa Atlantin myrskyjen keskellä.  

Aiheellaan ”48 years as a sexologist” Almås avasi meille seksologiaa aivan  kuin Norjalaiset vuonot jotka leikkaavat maan auki edustaen vähemmistön haavoittuvuutta. Norjan upea rannikko on kuin vanhat haavat, jotka eivät sulkeudu vaan muuttuvat maisemaksi. Seksuaalisuus on tätä ja ymmärtääksemme ihmisyyttä meidän tulee ymmärtää muutakin kuin vain seksologian oppikirjat.  

Tässä tekstissä avaan Almåsin esitelmän yhdintä, sillä haluan jakaa sen sellaisillekin seksologeille, jotka eivät päässeet Lissaboniin kuuntelemaan.  

Seksologin tulee olla rohkea, kuten Elsa! 

Almås astui seksologian kentälle vuonna 1978 Rooman kansainvälisessä kongressissa. Tuolloin ala oli vasta muotoutumassa, eikä se todellakaan ollut vailla ristiriitoja. Almåsin esitys vei meidät Lontooseen ja vuoteen 1969, jolloin vallassa oli  vakiintunut piiri, joka halusi määrittää trans-ihmisyyden yksinomaan psykiatrisena häiriönä. Tämä näkemys jätti pitkän varjon trans-ihmisten ylle eikä sen vaikutukset ole vieläkään poissa. 

Jo tuolloin Almås itse valitsi toisin. Hän edustaa linjaa, jossa seksologia on ennen kaikkea ihmisläheinen tiede, joka rakentaa siltoja ihmisyyden ja terveyden välille: ”Sexology is the tool, sexual health is the goal.”  

Valinta ei ollut helppo, sillä poikkeavan näkökulman kantaminen on raskasta, ja valinta  edellytti erityistä rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevia näkemyksiä. Kuin Norjan rannikko Almås valitsi seistä niiden rinnalla, joita järjestelmä ei nähnyt vaan piiskasi vasten kasvoja kylmällä Atlantin vedellä. 

Vuosi 1995 Pohjoismaisen seksologia ja NACS  

Vuonna 1995 elettiin Reykjavikissa merkittävä hetki! Nordic Association for Clinical Sexology (NACS) konferenssin yhteydessä Elsa Almås ja hänen kumppaninsa Esben Esther Pirelli Benestad esitteliveät pohjoismaisen seksologian opetussuunnitelman. Tästä päivästä alkaen pelkkä intohimo ja kokemus alalta ei riittänyt, vaan seksologilta alettiin vaatia järjestelmällistä koulutusta, eettistä osaamista ja tieteellisen työn hallintaa. Tässä kehittämisessä mukana oli pohjoismainen työryhmä Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta.  

Vuonna 2002 NACS vahvisti neljä erikoistumisalaa: seksologinen neuvonta, kliininen seksologia, kasvatuksellinen seksologia ja seksuaaliterveyden edistäminen sekä seksologinen tutkimus. Täällä Suomessa nämä linjaukset ovat ohjanneet myös meidän oman kansallisen auktorisointijärjestelmämme kehittymistä ja kuten moni teistä tunnistaa olemme yhä edelleen Pohjoismaisen NACS- kriteeristön ohjaimissa. 

Seksologia elää ja kehittyy 

Almåsin luennosta välittyi viesti, joka osui ja upposi: seksologia ei ole vain lista tämän hetken diagnostisista kriteereistä tai hoitoprotokollista. Se on elävä, kehittyvä suhteessa elävään ihmiseen tunteineen ja moninaisuuksineen. Tämä on se kenttä, joka on kulkenut rinnan yhteiskunnallisessa muutoksessa, trans-oikeuksien kehityksessä, seksuaalivähemmistöjen näkyvyydessä ja lääketieteen paradigmojen murroksessa. 

Almås on itse ollut mukana lukuisissa tutkimuksissa, jotka ovat käsitelleet eurooppalaisten seksologien ammattikuntaa (Euro-Sexo Study), transihmisten terveyttä ja kansalaisuutta useissa maissa sekä seksologisten järjestöjen moninaista roolia. Häneltä löytyy lulkaistuja artikkeleita Sexologies-lehdessä (2022).  

Seksologia on osa elävää elämää ja vaatii ymmärretyksi tullakseen eläjiään eli meitä ihmisiä. Norjalainen ekologisofi Arne Næss on sanonut: ”Koska elämä on monimuotoista, monen selviytyminen riippuu kaikkien selviytymisestä.” Almås lainasi tätä omassa luennossaan. Se kuvaa hyvin sitä, miksi hän yhä rakastaa seksologiaa. Seksologia on ala, joka tekee työtä seksuaalisuuden moninaisuuden parissa, ei vain enemmistön. 

Miksi tämä luento kosketti minua 

Almåsin puheenvuoro paiskasi minut takaisin omalle vanhalle polulle tunteita säästelemättä. Aloitin urani seksuaalisuuden parissa alaikäisenä vain 16-vuotiaana esiintyjänä ja pornograafisten elokuvien maailmassa. Se valinta oli kaikista lapsellisista luuloistani riippumatta ikuinen ja ihmisiltä, joilla ei ole kosketusta pornografiaan kameran edessä sain lahjaksi ikuisen stigman ja halveksuntaa. Ne olivat lopulta merkittävimmät asiat, jotka ohjasivat minut seksologian kentälle ja lopulta oikeustieteen pariin. Halu ymmärtää ja vaikuttaa niissä rakenteissa, joiden läpi seksuaalisuutta katsotaan ja määritetään, sekä se sisäinen liekki, jonka tunnistin Ålmasin luennon aikana. 

Ilman Ålmasin kaltaisia rohkeita ihmisiä, jopa seksologian kenttä jäisi kehittymättä. Omalta osaltani tämä kenttä törmää yhä liian usein kliseiseen käsitykseen pornografiasta. Pornografiaa tarkastellaan kapeasti katsojan näkökulmasta, ei ihmisyyden tai siellä elävän yksilön elettynä todellisuutena, aivan kuten Lontoossa vuonna 1969 trans-ihmisiä tarkasteltiin. Seksologia tarvitsee tulevaisuudessakin rohkeita ihmisiä, kuten Elsa. Seksologeja jotka uskaltavat seistä erilaisuuden rinnalla valtavirrasta välittämättä. 

Seksologia on parhaimmillaan yhteisö, joka kantaa kuin perhe 

Almåsin luento päättyi hänelle itselleen tyypillisesti. Kuviin ihmisistä, kollegoista, opiskelijoista, yhteisistä matkoista ja yhteisistä pöydistä. ”Seksologia on tullut minulle perheeksi”, hän totesi. Salissa tunsimme  toisemme perheeksi. Koimme liikutusta, ymmärrystä ja tarvetta tukea toisiamme myrskyävässä maailmassa. 

Lissabonista palasin kotiin täynnä ajatuksia ja toiveita. Uusia kysymyksiä ja muistutuksen siitä, miksi tätä työtä tehdään. Seksologia ei ole yksinäistä puuhaa. Se on yhteinen projekti, johon jokainen meistä tuo oman palansa.  

Konferenssin esityksissä oli mukana myös tulevaisuuden toivon kipinöitä! Ehkä tulevaisuudessa Seksologian perhe näkee myös pornografian moninaisuuden kameran toisella puolen.  

Satu Söderström Toiminnanjohtaja, Suomen Seksologinen Seura 

Huomautuksena loppuun vielä oppikirjoista. Suomessa voimme olla ylpeitä, sillä täällä on onnistuttu tekemään aivan ainutlaatuista seksuaalilääketiedettä myös oppikirjan muodossa. 

Straight Baseline 1951
siellä missä vuonot  
leikkasivat vettä  
tuli tuomio: 
 
outo  
liian syvä 
poikkeava 

“mutta rannikko on kaunis” 
sanoi Tuomari
kunnioita sitä! 

eikä vääntänyt vuonoa  
keskiarvoiksi
keskikohdiksi 
pakottanut sitä normaaliin  

anna ääripäiden olla! 
hyväksymme sen 
kuten ihmiset  

emmehän poiki päitä pitkiltä
käske korkoa pienille 

ja niin vuonon annettiin olla 
sen kauneudessaan 

ihmisen rohkeudesta 
vuono kiitti ja muuttui maisemaksi 

maa antoi periksi vedelle 
syntyi syvyys 
tuli rauha 
perinne 
metafora kauniille 

Runo on inspiroitunut vuoden 1951 Straght baseline- käytännöstä, jossa rannikon ulkolinjaa tulee mitata sen äärimmäisistä pisteistä, ei standardi 20 mailin säännön mukaan. Aikanaan Norjan rannikon ja merirajan määrittämisessä oli vaikeuksia, sillä vuonot tulevat pitkälle ulos mannermaasta. 

Näen, että ihmisyyttäkään ei tule mitata ulkopuolelta tarkastellen vaan sisintä ja luonnetta ymmärtäen. 

Elsa Almås astui rohkeasti tälle kentälle osoittaakseen, että moninaisuus on jo kauan ollut se ainoa lähtöviiva. Uuden standardin luominen vaatii rohkeutta. Kiitos Elsa rohkeudesta! 

← 

Kokonainen viikonloppu perjantaista sunnuntaihin.

Kurssit on tarkoitettu pareille, jotka haluavat tutkia nautintoa, rajoja, suostumusta ja vuorovaikutusta turvallisessa, kunnioittavassa ja ohjatussa tilassa.

Ryhmäkoot pidetään rajattuina.

Lisää tietoa: satu@satusoderstrom.fi tai

https://onlyfans.com/pumamoore

Ilta-Sanomat kirjoitti artikkelin: https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000011191304.html?fbclid=IwY2xjawLVeUhleHRuA2FlbQIxMQBicmlkETBTcW40TGY1NUYxN3ZIUG5RAR6P3tfvhUiTxPN8Ildx2X3QJse5cPXUDw-HKDZvfCw0NCg56QHzfNIUbvRQBg_aem_nPkG71YfSnD3H7ARFaULJw

Tänä vuonna tulee täyteen 30 vuotta filmillä – ja kyllä:

Puma Moore ei lepää, vaan on osa minua. Kuolematon osa, jota kannan ylpeydellä. Käy lukemassa, mistä tässä on kysymys.

Professori Nicola Gaveyn keynote-luento “Masculine force and aggression within everyday sexual scripts: A feminist sex-critical perspective” oli yksi The World Association for Sexual Health (WAS 2025) kaikkein pysäyttävimmistä. 

Gavey haastoi seksuaalisuuteen liittyviä oletuksia ja kysyi, milloin halu on aitoa – ja milloin kyse on sopeutumisesta pelkoon tai opittuun kulttuuriseen skriptiin. 

Yksi hänen esiin nostamistaan väitteistä sai erityistä huomiota: Ei ole olemassa lääketieteellisesti turvallista tapaa tehdä tukehduttamista (choking / asphyxia) seksin aikana – se jättää kehoon aina jälkiä. 

Gavey kritisoi tapaa, jolla tukehduttamiseen ja kuristamiseen liittyvää käytöstä on kulttuurisesti ja kaupallisesti normalisoitu – vaikka kyseessä on väkivaltainen teko, jolla voi olla vakavia fyysisiä ja psyykkisiä seurauksia. 

Hän puhui myös siitä, miten monet naiset suostuvat seksuaalisiin tekoihin – jopa sellaisiin, jotka ylittävät heidän omat rajansa – ei siksi, että he itse haluaisivat niitä, vaan koska he uskovat, että seksissä kuuluu tehdä asioita, joita toinen haluaa. 

Taustalla voi olla myös pelko: pelko siitä, että jos sanoo ei, tilanne muuttuu entistä vaarallisemmaksi. 

Tämä herättää vakavan kysymyksen: 
onko suostumus aitoa, jos se perustuu pelkoon, velvollisuudentuntoon tai kulttuurisiin odotuksiin? – ei tietenkään ole.  

Gaveyn puheenvuoro toi esiin, kuinka tärkeää on tarkastella seksuaalisia skriptejä – eli niitä tiedostamattomia tarinoita ja odotuksia, joita kulttuuri, pornografia ja sukupuoliroolit meille opettavat. Jos valta, pelko ja alistuminen normalisoidaan nautinnon nimissä, olemme vaarallisilla vesillä. 

One of the most powerful keynotes was delivered by Professor Nicola Gavey: 
“Masculine force and aggression within everyday sexual scripts: A feminist sex-critical perspective.” 

Gavey questioned what we consider “normal” in sexual behavior and asked: when is desire truly authentic – and when is it shaped by fear or internalized cultural scripts? 

One of her most striking points was this: 
There is no medically safe way to engage in choking (asphyxia) during sex – it always leaves a mark on the body. 

She criticized the cultural and commercial normalization of choking and sexual strangulation, pointing out that it is a violent act with potentially serious physical and psychological consequences. 

Gavey also addressed how many women consent to sexual acts – even those that cross their personal boundaries – not because they want them, but because they believe sex is about doing what the other person wants. 

There may also be fear: fear that saying no could escalate the situation and make it more dangerous. 

This raises a critical question: 
Is consent truly valid if it is shaped by fear, obligation, or social conditioning? 

Gavey’s presentation powerfully illustrated the need to critically examine the sexual scripts – the subconscious narratives and expectations shaped by culture, pornography, and gender roles. 

When power, fear, and submission are normalized in the name of pleasure, we are in dangerous territory. 

–– 
We are sharing reflections and highlights from the WAS 2025 Congress as part of the Finnish Association for Sexology’s international engagement. With the second-largest membership of any national sexological association in the world, our goal is to keep our members connected to global developments and foster dialogue between Finnish and international professionals. 

We went abroad to share Finland with the world – and now we’re bringing the world home. 

#sexology #consent #violence #was2025 #feministperspective #criticalsexology #safesex #finnishsexology 

Yksi tämän vuoden The World Association for Sexual Health (WAS) – kansainvälisen kongressin merkittävimmistä tieteellisistä hetkistä koettiin, kun professori Helen O’Connell (AO, MD, MMed, FRACS) esitti keynote-luennon ”Update on Clitoral and Urethral Anatomy”.

O’Connellin tutkimus on jo pitkään muuttanut tapaamme ymmärtää naisen seksuaalianatomiaa. Hänen työnsä on osoittanut, että klitoris on laaja ja moniulotteinen kokonaisuus – ei vain ulkoinen nystyrä, vaan sisäisesti haarautuva hermo- ja erektiokudoksen järjestelmä, joka ulottuu emättimen etuseinämään ja virtsaputken ympärille.

Hänen esityksensä huomiota herättävin – ja samalla humoristisin – kommentti liittyi väitteeseen G-pisteestä:

”There is no anatomical evidence for a distinct G-spot. If you find it, please name it after yourself.” Suomeksi: ”Ei ole olemassa anatomista näyttöä erillisestä G-pisteestä. Jos satut löytämään sen, nimeä se ihmeessä itsesi mukaan.”

Tämä ei ollut pelkkä provokaatio, vaan muistutus siitä, että G-pisteen käsite ei perustu anatomiseen näyttöön, vaan kyseessä on populaarikulttuurin synnyttämä ilmiö. Klitoriksen sisäiset rakenteet selittävät parhaiten sen, miksi emättimen etuseinämä voi tuntua erityisen herkältä – mutta yksittäistä, erillistä pistettä ei ole löydetty.

On tärkeää, että uskallamme hylätä myyttejä, vaikka ne olisivat kuinka sitkeästi eläneet. O’Connellin työ on tästä erinomainen esimerkki.

Professori Helen O’Connellin tutkimuksiin voit tutustua täällä: https://www.researchgate.net/profile/Helen-Oconnell-6

Tein tästä aiheesta myös videon, jolla näet klitoriksen todellisen koon: https://www.tiktok.com/@satusoderstrom/video/7520932782806207766?lang=en

One of the most scientifically striking moments of the congress was Professor Helen O’Connell’s keynote lecture, “Update on Clitoral and Urethral Anatomy.” 

O’Connell’s research has reshaped our understanding of female sexual anatomy. Her work has demonstrated that the clitoris is far more than an external structure – it’s a complex internal system of erectile tissue and nerves that surrounds the urethra and extends toward the anterior vaginal wall. 

Perhaps the most memorable – and humorous – moment of her presentation was her comment on the elusive G-spot: 
“There is no anatomical evidence for a distinct G-spot. If you find it, please name it after yourself.” 

Far from a mere joke, this was a sharp reminder that the G-spot is a concept rooted more in popular culture than in anatomical reality. The heightened sensitivity often attributed to a so-called G-spot is best explained by the internal structures of the clitoris – but no distinct anatomical zone exists. 

Sexology must stay courageous enough to discard myths when science demands it. O’Connell’s work exemplifies this principle with clarity and integrity. 

–– 
We are sharing reflections and highlights from the WAS 2025 Congress as part of the Finnish Association for Sexology’s mission to keep our members engaged in global sexological dialogue. With the second-largest membership of any national sexology association in the world, we are committed to fostering exchange between Finnish professionals and the international community. 

We went abroad to share Finland with the world – and now we’re bringing the world home. 

#sexology #research #anatomy #was2025 #gspotmyth #sciencefirst #finnishsexology 

Professor O’Connell research is here: https://www.researchgate.net/profile/Helen-Oconnell-6?ev=hdr_xprf 

Yksi WAS 2025 -kongressin vaikuttavimmista hetkistä oli emeritusprofessori Eli Colemanin keynote-luento “Seksologia uhattuna: historiallisia opetuksia”. Luennollaan hän muistutti osuvasti, että seksologian juuret ovat vahvasti sidoksissa oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja yhteiskunnallisen muutoksen historiaan. Tämä oli paitsi virkistävä myös tarpeellinen puheenvuoro, sillä tasa-arvotyö ja yhdenvertaisuus ovat tällä hetkellä monella saralla uhattuna.

Coleman käsitteli luennossaan muun muassa Ivan Blotchin ja Magnus Hirschfeldin työtä. Hirschfeldin perustama seksologinen instituutti tuhottiin Berliinissä natsien toimesta vuonna 1933. Seksologista tiedettä on kohdannut vastustus ja vaino ennenkin – eikä tuo vastustus ole kadonnut. Vastustus on vain saanut uusia muotoja ja perusteluita.

Vaikka Hirschfieldin seksologinen instituutti tuhottiin, seksologian historia ei ole menneisyyttä. Seksuaalitutkimuksen historia opettaa meille, että seksologian puolustaminen ei ole vain tieteen puolustamista, vaan samalla taistelua ihmisoikeuksien puolesta.

Tutustu tähän aiheeseen laajemmin: https://www.researchgate.net/publication/375258843_From_sexology_to_sexual_health_and_rights

“Sexology has always been more than science – it’s also a fight for human rights.” 

One of the most striking moments of the congress was Professor Emeritus Eli Coleman’s keynote lecture, “Sexology Under Threat: Lessons from History.” He powerfully reminded us that the roots of sexology are deeply tied to the history of justice, equality, and social change. His message felt both refreshing and urgently necessary, especially now as equality and human rights face increasing threats in many parts of the world. 

Coleman spoke, for instance, about Ivan Blotch and Magnus Hirschfeld, who’s pioneering sexological institute in Berlin was destroyed by the Nazis in 1933. Sexological science has faced persecution and resistance before, and that resistance has not disappeared. It has only changed form and language. 

Even though Hirschfeld’s institute was destroyed, the history of sexology is not just the past. It is a mirror for today. It teaches us that defending sex research is, in essence, defending human rights. 

–– 

We are sharing reflections and highlights from the WAS 2025 Congress as part of the Finnish Association for Sexology’s mission to keep our members engaged in global sexological dialogue. With the second-largest membership of any national sexology association in the world, we are committed to fostering exchange between Finnish professionals and the international community. 

We went abroad to share Finland with the world, and now we’re bringing the world home. 

#sexology #humanrights #was2025 #historymatters #research #finnishsexology 

Vaalimainokseni Kemiönsaaren keskustassa töhrittiin törkeästi. Minua vastaan kohdistettiin seksuaalissävytteinen hyökkäys, joka viittasi nuoruudessani tekemääni esiintymiseen eroottisissa elokuvissa. Viesti, jonka mukaan ”tykkään tulla nussituksi”, ei heijastanut todellista minääni, vaan roolihahmoa elokuvassa ja nyt sitä käytettiin aseena minua vastaan. Kyseessä ei ollut vitsi, vaan rikos. Rikoslain mukaan seksuaalinen häirintä voi olla myös sanallista, ja seksuaalisen sisällön levittäminen toista loukkaavalla tavalla on laissa kiellettyä. Lisäksi rikoslain mukaan kyseessä on vahingonteko silloin, kun toisen omaisuutta hävitetään tai vahingoitetaan oikeudettomasti.

Lue kirjoitus kokonaan Perniön Seudun Sanomissa

Sexuella trakasserier och vandalisering av valaffischer hör inte hemma i en demokrati

Var och en av oss har rätt att ställa upp i val, uttrycka sina åsikter och vinna medborgarnas förtroende – utan rädsla för att förödmjukas.

Den 2 april 2025 vandaliserades min valaffisch grovt i Kimito centrum.

Jag utsattes för ett sexuellt laddat angrepp som hänvisade till min medverkan i erotiska filmer i ungdomen.

Meddelandet speglade inte mitt verkliga jag utan en fiktiv rollfigur i en film producerad för vuxna – och det användes nu som ett vapen mot mig.

Detta var inget skämt, utan ett brott. Enligt strafflagen kan sexuella trakasserier också vara verbala, och att sprida sexuellt innehåll på ett kränkande sätt är förbjudet enligt lag.

Enligt kapitel 35 i strafflagen är det dessutom skadegörelse när någon utan lov förstör eller skadar någon annans egendom.

Läs hela text här Åbo Underättelser

Terveydenhuolto on suurissa ongelmissa. Hyvinvointialueet valittavat käytettävissä olevien voimavarojen puutetta ja vaativat lisää rahoitusta. Hoitajia ja lääkäreitä halutaan lisää ja niiden aktiivinen rekrytointi kolmansista maista on joidenkin mielestä aloitettava välittömästi. Päättäjät ovat esittäneet ratkaisuna ainoastaan voimavarojen ja työvoiman lisäämistä ilman minkäänlaista analyysiä ongelman todellisuudesta. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti auta tilannetta, vaan voi jopa pahentaa sitä.

Lue lisää: https://www.ts.fi/lukijoilta/6036626

Vad är problemet när antalet sjuksköterskor i världstoppen inte är tillräckligt?

Vården. Sjukvården har stora problem. Välfärdsområdena klagar över bristen på tillgängliga resurser och kräver mer finansiering. 

Fler sjuksköterskor och läkare efterlyses och deras aktiva rekrytering från ett tredje land måste börja omedelbart, enligt vissa politiker. Beslutsfattarna har som en lösning endast presenterat en ökning av resurser och arbetskraft utan någon form av analys av problemets verklighet. Det är dock osannolikt att detta hjälper situationen och det här kan till och med göra läget värre.

Läs mer: https://abounderrattelser.fi/vad-ar-problemet-nar-antalet-sjukskoterskor-i-varldstoppen-inte-ar-tillrackligt/